Antti:
Ja sittenhän me mentiinkin kohti Ao Nangia. Varasimme matkan
speedboatilla Koh Lantalta ja toki mielessämme oli aaltojen harjoilla kiitävä
pikavene, mutta kyseessähän oli senioriseuran sunnuntairisteilyäkin
verkkaisempi kyyti vanhahkolla veneellä. Kyllä silläkin perille pääsi, mutta
että speedboat.
Lähdettäessä Koh Lantalta. |
Saavuttuamme hostelliin Ao Nangille huomasimme paikan
yhteydessä olevan ravintolan suljettu viikonloppuna. Syyksi oli ilmoitettu
Songkran. Sekunti meni aivojen raksuuttaa, mikä tämä oikein on, mutta sitten
valkeni. Sehän on se! Paikallinen uudenvuoden juhla, jossa kaikki ovat
vesisotaa keskenään. Varsin hassuahan se olikin. Tiellä kulkevien lava-autojen
kyydissä oli paikallisia, jotka heittelivät kauhoilla vettä ja vesipyssyjä oli
kaikkialla, myös minullakin! Kauttaaltaan märkiähän siellä sitten oltiinkin.
Ensimmäinen päivä lauantai oli nähtävästi pääpäivä vesisodalle, mutta kyllä
kastua sai seuraavanakin päivänä jos niin halusi.
Ensimmäisenä kokonaisena päivän pyörähdettiin Railey
Beachilla, jonne mentiin pitkähäntäveneellä. Siellä oli mukava ranta ja
resorttejakin löytyi. Päätimme ensimmäiseksi vuokrata kajakin, jolla meloimme
menemään seuraavalle rannalle ja kiertelimme lähisaarten omituisia luolia.
Rannalla, jossa ei ollut muuta tarjoilua, oli vene, josta sai mitä vain! |
Toisena päivänä napattiin neljän saaren kierrosajelu
veneellä. Tokihan kun oli kyseessä paikallisten uudenvuoden juhla-aika, oli
heillä myös lomat. Saarikierroksella oli porukkaa niin mahdottomasti ja olimme
oman 50-hengen veneen ainoat ulkomaalaiset. Siitä huolimatta näkemisen arvoinen
kierros oli ja snorklailemaankin päästiin veneiden välissä.
Parhaita kevätrullia löysimme vähän fiksummasta ruokapaikasta |
Ruoka siellä oli kyllä mainiota. Söimme pari kertaa
katukojusta eurolla hyvät sapuskat ja puolikkaalla eurolla sai maukkaita
pannukakkuja haluamillaan täytteillä. Pannukakkujakin taidettiin aika monta
syödä. Hedelmiäkin tai smuutteja ostaessa oli miellyttävää kun myyjä otti
tuoreen hedelmän ja kuori sen siinä nenän edessä ennen kuin tarjoili tai
valmisti. Tuoreita aineksia muutenkin oli enemmän tarjolla, mikä oli kiva. Malesian
puolella niin paljoa tuoreita aineksia ole (kaikki on siis keitettyä,
uppopaistettu, pannulla pyöritetty tai valmiiksi prosessoitu) etenkin kun
yrittää usein halvimmissa paikoissa syödä. Lisäksi Thaimaan puolella aina lihan
laatu oli parempi eli ei ollut luita ja nahkaa kyydissä, mikä täällä on tapana.
Ao Nang oli kyllä sitä turistithaimaata, mitä odottaa saattoikin. Kaupassa limainen myyjämies osasi vääntää kauppaa suomeksikin ja monessa muussakin paikkaa suomea ja muita kieliä oli nähtävillä. Käymisen arvoinen paikka se silti oli, etenkin Songkranin aikaan, mutta kyllä Koh Lanta helposti voiton vie.
Täällä päin keitotkin ovat oikeasti varteenotettavia vaihtoehtoja. |
Suosikki katukeittiömme. Oli paikalla aina kun sitä tarvitsemme oli se sitten aamupala tai illan viimeinen pannukakku. |
Nutella Banana Pancake ja Banana Shake |
Kuala Lumpuriin palattua osasi taasen arvostaa paikallisten
englanninkielen taitoa. Vähän päässyt tottumaan, että englanniksi saa asiansa helposti hoidettua lähes missä vain, vaikka eihän se niin Aasiassa ole.
Sen jälkeen viikko on tiukasti mennyt opiskellessa: tenttiä,
useampaa esitystä, harkkatyötä ja yritysvierailua. Hommaa riittänyt, mutta
kohta pääsee kiirettä karkuun Balille. Alkaa kuumotella jo kesäkuun vapaan
viikon (lukuviikko paikallisille) reissusuunnitelmat tässä. Pitäisi pikaisesti
reissua varata ja suunnitelmat ovatkin aikalailla pankkikortin höyläämistä
vailla valmista.