Thaimaa osa 2: Ao Nang

Antti:

Ja sittenhän me mentiinkin kohti Ao Nangia. Varasimme matkan speedboatilla Koh Lantalta ja toki mielessämme oli aaltojen harjoilla kiitävä pikavene, mutta kyseessähän oli senioriseuran sunnuntairisteilyäkin verkkaisempi kyyti vanhahkolla veneellä. Kyllä silläkin perille pääsi, mutta että speedboat.

Lähdettäessä Koh Lantalta.

Saavuttuamme hostelliin Ao Nangille huomasimme paikan yhteydessä olevan ravintolan suljettu viikonloppuna. Syyksi oli ilmoitettu Songkran. Sekunti meni aivojen raksuuttaa, mikä tämä oikein on, mutta sitten valkeni. Sehän on se! Paikallinen uudenvuoden juhla, jossa kaikki ovat vesisotaa keskenään. Varsin hassuahan se olikin. Tiellä kulkevien lava-autojen kyydissä oli paikallisia, jotka heittelivät kauhoilla vettä ja vesipyssyjä oli kaikkialla, myös minullakin! Kauttaaltaan märkiähän siellä sitten oltiinkin. Ensimmäinen päivä lauantai oli nähtävästi pääpäivä vesisodalle, mutta kyllä kastua sai seuraavanakin päivänä jos niin halusi.

Ensimmäisenä kokonaisena päivän pyörähdettiin Railey Beachilla, jonne mentiin pitkähäntäveneellä. Siellä oli mukava ranta ja resorttejakin löytyi. Päätimme ensimmäiseksi vuokrata kajakin, jolla meloimme menemään seuraavalle rannalle ja kiertelimme lähisaarten omituisia luolia.

Rannalla, jossa ei ollut muuta tarjoilua, oli vene, josta sai mitä vain!

Toisena päivänä napattiin neljän saaren kierrosajelu veneellä. Tokihan kun oli kyseessä paikallisten uudenvuoden juhla-aika, oli heillä myös lomat. Saarikierroksella oli porukkaa niin mahdottomasti ja olimme oman 50-hengen veneen ainoat ulkomaalaiset. Siitä huolimatta näkemisen arvoinen kierros oli ja snorklailemaankin päästiin veneiden välissä.

Parhaita kevätrullia löysimme vähän fiksummasta ruokapaikasta

Ruoka siellä oli kyllä mainiota. Söimme pari kertaa katukojusta eurolla hyvät sapuskat ja puolikkaalla eurolla sai maukkaita pannukakkuja haluamillaan täytteillä. Pannukakkujakin taidettiin aika monta syödä. Hedelmiäkin tai smuutteja ostaessa oli miellyttävää kun myyjä otti tuoreen hedelmän ja kuori sen siinä nenän edessä ennen kuin tarjoili tai valmisti. Tuoreita aineksia muutenkin oli enemmän tarjolla, mikä oli kiva. Malesian puolella niin paljoa tuoreita aineksia ole (kaikki on siis keitettyä, uppopaistettu, pannulla pyöritetty tai valmiiksi prosessoitu) etenkin kun yrittää usein halvimmissa paikoissa syödä. Lisäksi Thaimaan puolella aina lihan laatu oli parempi eli ei ollut luita ja nahkaa kyydissä, mikä täällä on tapana.

Ao Nang oli kyllä sitä turistithaimaata, mitä odottaa saattoikin. Kaupassa limainen myyjämies osasi vääntää kauppaa suomeksikin ja monessa muussakin paikkaa suomea ja muita kieliä oli nähtävillä. Käymisen arvoinen paikka se silti oli, etenkin Songkranin aikaan, mutta kyllä Koh Lanta helposti voiton vie.

Täällä päin keitotkin ovat oikeasti varteenotettavia vaihtoehtoja.

Suosikki katukeittiömme. Oli paikalla aina kun sitä tarvitsemme oli se sitten aamupala tai illan viimeinen pannukakku.

Nutella Banana Pancake ja Banana Shake

Kuala Lumpuriin palattua osasi taasen arvostaa paikallisten englanninkielen taitoa. Vähän päässyt tottumaan, että englanniksi saa asiansa helposti hoidettua lähes missä vain, vaikka eihän se niin Aasiassa ole.

Sen jälkeen viikko on tiukasti mennyt opiskellessa: tenttiä, useampaa esitystä, harkkatyötä ja yritysvierailua. Hommaa riittänyt, mutta kohta pääsee kiirettä karkuun Balille. Alkaa kuumotella jo kesäkuun vapaan viikon (lukuviikko paikallisille) reissusuunnitelmat tässä. Pitäisi pikaisesti reissua varata ja suunnitelmat ovatkin aikalailla pankkikortin höyläämistä vailla valmista.