Ruokaa ja ihmisiä

Antti:

Kaduilta sai usein burgereita. Aina edullisia ja yleensä erittäin hyviä.

Seuraavaksi tarinaa kahdesta asiasta, joidenka kanssa tavallisimmin kanssa käydään suuta käyttäen: ruoka ja ihmiset. Tätä postausta kirjoittaessa ollaan jossain Kuala Lumpurin ja Guangzhoun välillä.

EU:n terveysviranomaiset olisivat tyytyväisiä katkeamattomiin kylmäketjuihin.
Ohan se tavallaan katkeamaton, jos lihaa ei koskaan kylmässä säilytetä

Aloitetaanpas ruuasta puhuminen suomalaisille tutuista ruokakaupoista. Niitäkin täällä on, mutta vähäsen. Joka kadunkulmassa on kyllä kioskeja, esim 7-11, mutta ruokakauppoja ei Suomen tapaan on. Ostoskeskuksien yhteydessä yleensä on hyvän kokoinen ruokakauppa ja joitain peltomarkettajakin on näkynyt. Kaupoissa ruuan hinta on kalliimpaa kuin Suomessa. Etenkin ne asiat, joita itse on tottunut kuluttamaan. Toki riisiä saa kymmenien kilojen säkeissä pilkkahintaan. Alkoholi ja possutuotteet eli non-halal tuotteet ovat kaupoissa omassa aitauksessa. Possu ei pääse karsinastaan täällä edes kaupassa.

Kana-annos kiinalaisessa ravintolassa. Yllätykseksi annos tarjoiltiin jääkaappikylmänä.

Syy ruokakauppojen vähempään määrään ja kalliuteen on varmaan siinä, että ihmiset syövät aina ulkona. Ja se on halpaa kuin mikä. Siistimmässäkin ravintolassa nauttii 10 eurolla ja kadulla saa vatsan täyteen alta kahden euron. Syöminen onkin parhaita asioita, mitä KL:ssa voi tehdä. Useimmiten on tullut kuitenkin syötyä food courteilla ostoskeskuksissa. Ne ovat valtavia tiloja, joiden keskiosa on täynnä pöytiä ja tuoleja ja joiden seinustoilla on kymmenittäin eri ruokapaikkoja. Sieltä saa nopeaan tahtiin ruokaa ja food courteilta löytyy sapuskat aina mäkistä sushin kautta italian herkkuihin. Ennen kaikkea KL:ssä on saatavilla aivan kaiken maailman ruokia, joten kyllästymään ei varmasti pääse.

Parhaaksi arvostetun kiinalaisen viikonloppuspesiaali: kinkkua, perunaa, ruskeaa kastiketta.

Eniten ruuista on yllättänyt positiivisesti intialainen ruoka. Se on ollut aivan uskomattoman hyvää täällä. Lähikulmilta löytyi useampikin hyvä paikka, mutta erityisesti yhtä ravintolaa suosimme, kun sieltä löytyi niin huiput sapuskat. Pettymyksen tuotti kuitenkin kiinalainen ruoka, joka ei kyllä kertaakaan ollut aivan superhyvää. Ehkä odotukset sen osalta oli korkealla, koska Suomessa kiinalainen on parasta. Varmaankin Suomen kiinalaisen kaltaista jostain olisi saattanut löytyä, mutta me ei kertaakaan sellaista nähty. Isosta maasta kun löytyy monta monituista keittiötä. Malesian omista herkuista jäivät eniten mieleen satay-vartaat, joiden pähkinäinen chilikastike oli toodella hyvää. Valitettavasti edulliset ruuat, joita paikallisetkin paljon syövät, ovat epäterveellisiä ja ei lainkaan monipuolisia: valkoista riisiä, kanaa ja yksi siivu kurkkua. Siinä ei paljoa kuituja ja monesti proteiiniakaan ole. Uppopaistaminen on malesialaisten suosikkipuuhaa, mitä tulee ruuanlaittoon.

Suosikki intialaisestamme. Ylhäällä näkyvät vihannesraita ja
kana tikka masala olivat kyllä parhaimpia ravintola-annoksia ikinä

Mutta sitten toiseen postauksen aiheeseen ihmisiin, malesialaisiin. Aluksi voisi todeta, että he osaavat englantia. Se on mukavaa se. Tuholaismyrkyttäjäkaverikin osaa sen verran englantia, että pieni smalltalk onnistuu ja kaupoissa asiointi tietysti on helppoa. Toki onhan heillä aksenttinsa, mutta ei se mielestäni vaikea ole. Mutta mukavia tyyppejä ovat malesialaiset ja avuliaita. Joskus on apua saanut kysymättäkin, kun on väärässä paikassa palloillut, ja kurssikaverit ovat kyllä olleet erittäin ystävällisiä.

Kuitenkin tilanne on monesti eri kun malesialaiset menevät töihin. Tai ainakin tällainen mielikuva itselle on tullut muuten niin mukavasta porukasta. Asiakaspalvelu on usein tylyä ja valitettavan usein tilanne on niin, että kassalle mentäessä joudut keskeyttämään myyjän puhelimen näpräämisen ja samalla hetkellä kn vaihtoraha napsahtaa käteeni on myyjällä luuri kädessä. Yksi esimerkki tältä viikolta oli kun olimme menossa keilaamaan. Kaksi naisihmistä olivat tiskillä tietokoneen kimpussa, varmasti youtubessa, kumpikaan ei reagoi minun seistessä tiskin takana. Kun saan kysyttyä onko vapaita ratoja, juttelevat he hetken keskenään, jonka jälkeen vastaus on ei. Sitten kysyin, milloin mahdollisesti pääsee, sama toistuu ja vastaus on, että eivät tiedä. Ei kiinnostanut enää jäädä heidän kanssa asioimaan siinä vaiheessa. Useinhan asiakaspalveluhaluttomuus ei haittaa. Saapahan rauhassa ostostella, mutta joskus toivoisi vähän ryhtiä siihen touhuun. Toki asiakaspalvelijoiden palkat on jotain aivan käsittämättömän surkeaa, joten ehkä ymmärtääkin niiden löysän otteen töitä kohtaan. Kaikissa muissa tämän reissun maissa asiakaspalvelu on ollut keskimäärin malesialaista parempaa.

Valmiit täytekakut leipomoista irtosivat turhankin edullisesti :)

Malesia on siis ruokaystävän ja herkuttelijan paratiisi ja koska englannillakin tulee mainiosti toimeen, jokapäiväinen elämä on varsin helppoa. :)

Perusannos food courtilta. Chiliä sai aina annostella oman maun mukaan.